Kun talli käskee

Nyt seuraa hurja väite: Kimi Räikkönen voisi johtaa tällä hetkellä MM-sarjaa, jos tallimääräyssääntöjä valvottaisiin tarkemmin.

Tämä on tietenkin turhaa jossittelua, mutta koska rakastan spekulointia, valaistaanpa yllä olevaa väitettä.

Kiinan GP:ssä Räikkösen renkaat loppuivat muutamaa kierrosta liian aikaisin. Jotta renkaat olisivat kestäneet pidempään, olisi toinen pysähdys kannattanut tehdä vastaavaa kierrosmäärää myöhemmin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, koska Kimin renkaiden suorituskyky oli alkanut kääntyä jo sen verran miinukselle, että ero edellä oleviin ei enää kaventunut.

Toisella stintillä renkaat epäilemättä kuluivat suunniteltua enemmän, koska Räikkönen juuttui Massan perään. Alonso puolestaan ajoi Massan edellä, eikä kakkoskuski Massa saanut tehdä ohitusta, vaikka olisikin ollut Alonsoa nopeampi. Massa alkoi jopa hidastella tarkoituksella takaa tulevia, nopeampia autoja, jotta Alonso pääsi karkuun.

Uskon, että Massan tapa jarrutella tavallista aikaisemmin mutkiin söi Kimin renkaita, eikä varikkopysähdystä pystytty venyttämään enää pidemmälle. Lopun tiedämmekin: palkintosija vaihtui karusti sijoitukseen, jolla ei ollut mitään arvoa MM-taistelussa.

Vastaavasti Bahrainin kisassa tallimääräys – tai pikemminkin sen puuttuminen – saattoi viedä Kimiltä voiton. Jos Grosjean olisi päästänyt Kimin Ferrarin politiikan mukaisesti mahdollisimman nopeasti ohi, olisi Kimillä ollut muutama yritys enemmän Vettelin ohittamista varten. Ehkä se olisi voinut riittää.

Korostan, että en todellakaan kannata tallimääräyksiä. Kimin tasoinen kuljettaja pystyy voittamaan osakilpailuja ja mestaruuksia ilman niitä. En kuitenkaan pidä tavasta, jolla Ferrari käyttää tallimääräyssääntöjen aukkoja hyväkseen. Varsinkin, kun muilla kärkitalleilla ykkös- ja kakkoskuljettajia ei ole.

FIA päätti vuonna 2010 sallia tallimääräykset, koska niiden valvominen osoittautui hankalaksi. Talleja voidaan silti rankaista, mikäli ne aiheuttavat toimillaan lajille huonoa mainetta. Toisin sanoen räikeitä, läpinäkyviä tallimääräyksiä ei saa tehdä.

Mielestäni FIA aliarvioi katsojia. Varmasti moni lajia vähän pitempään seurannut pystyy näkemään, milloin Ferrarilla käsketään. Usein ohjaajakin vaihtaa kuvan tällöin sopivasti varikkomuurin radionappeihin. Eivätkö MM-pistetilanteeseen vaikuttavat tallimääräykset ole huonon maineen aiheuttamista?

Koska MM-taistelu ei tallimääräysten suhteen ole tasapuolinen, paras ratkaisu olisi mielestäni kieltää tallimääräykset täysin. Totta kai valvonta on edelleen äärimmäisen hankalaa, ja mahdolliset rangaistustoimet aiheuttaisivat paljon lajille haitallistakin keskustelua.

Toisaalta jos tavallinen katsoja pystyy huomaamaan tilanteet, joissa voi epäillä käytettäneen tallimääräystä, eikö FIA voisi tutkia telemetriasta tällaiset tilanteet tarkemmin? Telemetriatietoja olisi helppo verrata esimerkiksi kuskin nopeaan aika-ajokierrokseen. Poikkeavuuksia ja radiokeskusteluja analysoimalla sekä tallin väkeä kuulemalla voitaisiin antaa tarvittaessa varoitus, ja kolme varoitusta kauden aikana johtaisivat rangaistukseen.

Tosin tämäkään ei poista sitä ongelmaa, että auto suunnitellaan tallin ykköskuskille, joka saa aina uudet osat ensimmäisenä käyttöönsä. Rangaistuksen uhka voisi kuitenkin vähentää radalla tapahtuvaa vilunkia.

Mitä mieltä olette lukijat, pitäisikö tallimääräyksiä valvoa tarkemmin ja pitäisikö ne kieltää täysin?

Tervetuloa blogini lukijoiksi rakkaat moottoriurheilun ystävät!

Kuukausi sitten käynnistynyt f1-kausi on 12. formulakausi, jonka seuraan alusta loppuun, joten nyt on korkea aika alkaa kirjoittaa omaa formulamaailman analyyseihin, spekulaatioihin ja faniuteen pureutuvaa blogia. Pyrin päivittämään blogia viikoittain, ja ennen kaikkea toivon näille sivuille rikasta keskustelua. Urheilusta – ja varsinkin formuloista – keskusteltavaa ja kiisteltävää riittää loputtomiin.

Näin aluksi on hyvä tehdä selväksi se, kenen joukoissa seison. Pyrin analysoimaan formulasirkuksen tapahtumia mahdollisimman objektiivisesti, mutta urheilumaailman asioita tulee väkisinkin katsottua välillä tiettyjen silmälasien läpi.

Suomalaiset kuljettajat ovat tietenkin sankareita ylitse muiden. Mielestäni kuitenkin vain yhteen kuljettajaan voi kehittää niin ainutlaatuisen fanisuhteen, että sen eteen on valmis tekemään melkeinpä mitä vain. Tämä kuski on itselläni Kimi. Teini-ikäisenä huoneeni seinistä kolme oli tapetoitu Kimin kuvilla, ja menin vielä parikin kesää sitten täysin sekaisin Kimin näkemisestä Jyväskylän MM-rallissa. Kimin takia olen itkenyt monta keskeytysten jälkeistä sunnuntai-iltaa, mutta toisaalta olen valvonut onnesta monta yötä.

Totta kai formula ykkönen on täynnä hyviä kuljettajia, mutta terävimpään kärkiryhmään kuuluu Kimin lisäksi vain muutama kuski. Jo aikoinaan formula BMW ADAC -sarjaa seuratessa katselin ihaillen Sebastian Vettelin ajoa voitosta voittoon. Sebistä huomasi jo silloin, että hänestä tulee mestari. Ja mikä parasta: hän on pystynyt pitämään jalat aina maassa.

Muutenkin pidän kuljettajista, jotka ajavat reilusti, eivätkä puhu muista pahaa radan ulkopuolella. Tämä on yksi syy siihen, miksi en voi sietää Alonsoa ja Hamiltonia. Molemmat ovat varmasti mestaruutensa ansainneet, mutta he ovat pilanneet typerillä lausunnoillaan urheilijan sankarimaisen olemuksen. Hamilton itkee joka vuosi Belgian osakilpailun alla vuoden 2008 Belgian GP:n tapahtumista, vaikka voitti mestaruuden samana vuonna. Alonso puolestaan on 2010-luvun maksukuskien marssijohtaja, joka ei ainoastaan ostanut Santanderin rahoilla tallipaikkaa, vaan kovimman kilpakumppaninsa ulos koko sarjasta.

Uskon kuitenkin, että penkkiurheilija elää kahtiajaoista. Kahden viime vuoden yksinäisyys ilman Kimiä sujui kohtalaisesti, kun pidin Vetteliä sankarina ja Alonsoa konnana. Onneksi kuningas on nyt palannut, sillä formula ykkönen tarvitsee konnien lisäksi ehdottomasti suomalaisia sankareitamme.

Siispä jännittävää ja mahtavaa sinivalkoisen formulakauden jatkoa!