Kuukausi sitten käynnistynyt f1-kausi on 12. formulakausi, jonka seuraan alusta loppuun, joten nyt on korkea aika alkaa kirjoittaa omaa formulamaailman analyyseihin, spekulaatioihin ja faniuteen pureutuvaa blogia. Pyrin päivittämään blogia viikoittain, ja ennen kaikkea toivon näille sivuille rikasta keskustelua. Urheilusta – ja varsinkin formuloista – keskusteltavaa ja kiisteltävää riittää loputtomiin.
Näin aluksi on hyvä tehdä selväksi se, kenen joukoissa seison. Pyrin analysoimaan formulasirkuksen tapahtumia mahdollisimman objektiivisesti, mutta urheilumaailman asioita tulee väkisinkin katsottua välillä tiettyjen silmälasien läpi.
Suomalaiset kuljettajat ovat tietenkin sankareita ylitse muiden. Mielestäni kuitenkin vain yhteen kuljettajaan voi kehittää niin ainutlaatuisen fanisuhteen, että sen eteen on valmis tekemään melkeinpä mitä vain. Tämä kuski on itselläni Kimi. Teini-ikäisenä huoneeni seinistä kolme oli tapetoitu Kimin kuvilla, ja menin vielä parikin kesää sitten täysin sekaisin Kimin näkemisestä Jyväskylän MM-rallissa. Kimin takia olen itkenyt monta keskeytysten jälkeistä sunnuntai-iltaa, mutta toisaalta olen valvonut onnesta monta yötä.
Totta kai formula ykkönen on täynnä hyviä kuljettajia, mutta terävimpään kärkiryhmään kuuluu Kimin lisäksi vain muutama kuski. Jo aikoinaan formula BMW ADAC -sarjaa seuratessa katselin ihaillen Sebastian Vettelin ajoa voitosta voittoon. Sebistä huomasi jo silloin, että hänestä tulee mestari. Ja mikä parasta: hän on pystynyt pitämään jalat aina maassa.
Muutenkin pidän kuljettajista, jotka ajavat reilusti, eivätkä puhu muista pahaa radan ulkopuolella. Tämä on yksi syy siihen, miksi en voi sietää Alonsoa ja Hamiltonia. Molemmat ovat varmasti mestaruutensa ansainneet, mutta he ovat pilanneet typerillä lausunnoillaan urheilijan sankarimaisen olemuksen. Hamilton itkee joka vuosi Belgian osakilpailun alla vuoden 2008 Belgian GP:n tapahtumista, vaikka voitti mestaruuden samana vuonna. Alonso puolestaan on 2010-luvun maksukuskien marssijohtaja, joka ei ainoastaan ostanut Santanderin rahoilla tallipaikkaa, vaan kovimman kilpakumppaninsa ulos koko sarjasta.
Uskon kuitenkin, että penkkiurheilija elää kahtiajaoista. Kahden viime vuoden yksinäisyys ilman Kimiä sujui kohtalaisesti, kun pidin Vetteliä sankarina ja Alonsoa konnana. Onneksi kuningas on nyt palannut, sillä formula ykkönen tarvitsee konnien lisäksi ehdottomasti suomalaisia sankareitamme.
Siispä jännittävää ja mahtavaa sinivalkoisen formulakauden jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti